Kun joskus viitsisi kirjoittaa treenipäivitykset heti, niin saattaisi jopa muistaa, mitä on tehnyt…

Yritetään nyt kuitenkin. Sen verran muistan, että hyvä mieli treeneistä jäi, se kai pääasia :).

Tokotreeneissä aloitettiin luokse päästävyydellä. Vaihdettiin henkilöä muutaman kierroksen verran, jotta tuli uutta häiriötä  mukaan. Kouluttajamme Milla alkaa olla koirille jo sen verran tuttu, etteivät enää niin vahvasti häneen reagoi, joten ”uudet ihmiset” oli hyvä häiriö.

Sitten muistaakseni :) tehtiin kaukoja. Pipkiniä piti hieman muistuttaa mitä seisominen taas tarkoittikaan, mutta muuten ihan hyviä suorituksia. Jonkun verran liikkui eteenpäin asentojen vaihdoissa, muttei mitään metrin etenemisiä. Eiköhän se ala paikallaan pysymään, kun vaan treenataan. Seisomisessa tarvii alkuun hieman käsimerkillä pysäytystä, istuminen ja maahan meno toimii käskyinä jo melkoisen hyvin. Toki niitä ollaan jumpattukin ihan jumpan kannalta paljon kotona.

Seuraavaksi seuraamista. Pidin Pipkinin taas ensimmäisen kierroksen hihnassa, ettei vaan saa päähänsä lähteä hillumaan toisten urosten luo. Ei lähtenyt, hienosti keskittyi. Pitänee myöntää, että hihnassa seuraamista ei juurikaan olla treenattu, vaikka ehkä välillä pitäisi. Mun mielestä enemmän haahuilee omiaan, kun on hihna välissä. Siihen ihan tarkoituksella lisää treeniä siis. Ilman hihnaa meni (omasta mielestäni) jo ihan mallikkaasti. Pysähdykset toimii hyvin, ajoittain osaa jopa itse korjata perusasentoa ilman erillistä käskyä, jos jää vinoon. Tai sitten se oli vain vahinko… Juoksupätkässä (joka nyt ei ollut kuin jokunen metri) pysyi myös hyvin mukana. Samoin kulmissa. Pitäisi saada otettua videota noista seuraamisista, niin näkisi itse tarkemmin miltä näyttää.

Ensimmäisellä kierroksella toistin aina käskyn liikkeelle lähdössä, toisella kierroksella en ja hyvin pysyi Pipkin kyllä mukana. Taitava jamppa. Hyvin jaksoi myös pysyä aloillaan, kun muut tekivät omaa vuoroaan, tosin palkkasin kyllä välillä.

Varmasti jotakin muutakin sanottavaa noista treeneistä olisi, mutta kas kun en enää muista mitä. Hyvillä mielin kyllä treeneistä lähdettiin. Annettiin taas Jendin ja Pipkinin hetki riehua hangessa ja ai kuinka ihanasti hieman märkä lumi tarttui kiinni! Pipkinillä oli mukava ”golfpallohelminauha” rintapielessä ja bussia odotellessa irrottelin tassuista saman moisia palloja. Jotka Pipkin tietenkin sitten söi…

Kotona ollaan treenattu kaukoja (/asennon vaihtoja) ja luoksentulon loppuasentoa. Pipkin alkaa välillä jo tarjota luoksetulossa perusasentoa, mutta kun minä haluan, että se istuu eteen. Eteen istuminen ihan vain tulevaisuutta ja mahdollisia pk-lajeja ajatellen.

Sunnuntain agitreenit oli rankat, mutta ah taas niin mukavat! Harkitsin jo, että jätettäisiin agility mahdollisesti keväällä tauolle hetkeksi aikaa ja keskityttäisiin enemmän tokoon. Mutta en tiedä maltanko kuitenkaan, se kun on niin kivaa! :) Pitää vähän vertailla ja tuumailla miten aika ja rahkeet riittää mihinkin treenaamiseen. Tietenkin se typerä asia raha vaikuttaa osaltaan myös asiaan.

Mutta niihin treeneihin. Kontakteilla ollaan treenattu oikeastaan vasta lopun pysäytyksiä, eli 2 on 2 off. Sunnuntaina aloitettiin puomitreeni niin, että puomi oli vielä maassa. Ensin ei meinannut tassut millään pysyä alusta päällä, mutta jauhelihapihvit teki tehtävänsä ja alkoi jo käännöksetkin puomin päällä onnistua. Pipkin treenasi itsekseenkin asiaa sillä välin, kun minä ajattelin pitää taukoa :). Siellä se meni neljä tassua puomilla ja tarkisti, ettei vaan jäänyt nameja syömättä.

Keppejä tehtiin myös, melko suoraa kujaa vielä ja verkoilla. Pipkin oli niin pätevä, että tehtiin muutamat toistot vaikeammilla kulmilla. Ja oli ihan super!

Viimeiseksi vielä hiennostatusosuus, eli takaakierto ja putki. Huhhuh! Pari ensimmäistä toistoa pelkkää putkea vähän haastavimmilla lähetyksillä. Pipkin haki putken hienosti ja noottia tulikin vain minulle, että luota siihen koiraasi ja anna sen mennä, se kyllä osaa. Minulle laitettiin maahan merkki mitä en saanut ylittää ja alkoihan se mullekin mennä jakeluun :). Takaakierto olikin sitten taas vaihteeksi eri juttu. Pipkin kiihtyy siitä tosi helposti ja sitten huudetaan kilpaa. Ei kiva. Ollaan myös tehty Pipkinin kanssa kiertoja ilman hyppyjä, joten ei millään meinannut tajuta, että se este pitäisi hypätä eikä pelkästään kiertää. Tätä sitten tahkottiin niin, että oli molemmilla hiki. Saatiin onneksi sitten pari ihan hyvää suoritusta, joihin oli hyvä lopettaa treeni.

Kotiläksyksi taas vaihteeksi se takaakierto. Pitäisi vaan keksiä miten se saadaan toimimaan ilman kierroksia. Pitänee koittaa namipalkalla, jos vähän rauhoittaisi.

Tuumasta toimeen ja eilen illalla ajattelin tehdä pienen kotitreenin, joka ei mennyt alkuunsa ihan niin onnistuneesti. Oma moka, jätin namit olohuoneen tason päälle odottamaan, kun oli vielä joku juttu kesken. Noh, siitähän Piiponen sai jo kierroksensa kasvatettua, kun vinkui nenänsä kanssa, että ei voi tällä lailla nameja unohdella pitkin pöytiä, jos niitä ei aio koiralle antaa. Tein olohuoneen matolle pienen ”esteen”, jolla harjoitella sitä pirun kiertoa. No eihän se toiminut. Tilaa sen verran vähän, että se jo teki asiasta hankalan ja tyhmää minulta kuvitella, että ne kierrokset jotenkin laskisi, kun oli valmiiksi ylhäällä. Onneksi sen verran tajusin, että lopetin sen treenin lyhyeen, kun ei siitä mitään tullut.

Sen sijaan tehtiin paikkamakuuta sekuntikellon kanssa, huomattavasti helpompaa, kierroksia laskevaa ja onnistuneempaa. Kello oli ihan sen takia, että halusin tehdä 2min. paikkamakuun, joskin toki palkkasin välillä. Ensin tiheämmin ja sitten vähän pidemmillä väleillä. Kävin väillä kulman takana ja tulin takaisin palkkaamaan. Ensimmäisellä kerralla, kun lähdin kauemmaksi, Pipkin nousi, mutta sen jälkeen pysyi oikein mallikkaasti siinä missä pitikin. Tähän ollaan saatu kyllä tosi nopeasti (ja helposti) lisää kestoa, joten nyt pitäisi vaan saada häiriötä mukaan.

Kokeilin vielä noutokapulan pitämistä ja tässäkään asiassa ei edetty ei sitten niin yhtään mihinkään. Varsinainen nouto-osuus tuskin tulee olemaan ongelma, mutta miten ihmeessä saan sen bordercollien pitämään sitä pirun kapulaa suussaan!! Kun tämäkään ei tosiaan ottanut onnistuakseen, niin palattiin paikkamakuuseen. Taas 2 minuutin osissa pari kertaa ja hyvin meni. Siihen oli hyvä lopettaa.

Kapulan pito ja takaakierto pitää ottaa nyt todellisiksi haasteiksi ja keksiä miten niissä päästään eteenpäin. En luovuta, kyllä me jotain keksitään :).

Huomisia tokotreenejä innolla taas odottaen.