Nimi koiralle tuli päätettyä jo noin puolitoista vuotta sitten. Jostain syystä, jota en enää muista, keskusteltiin lasten nimistä, joita ei siis vielä ainakaan ole :), ja samalla tuli pohdittua koiralle nimeä. Tuohon aikaan tuli seurattua paljon brittikomediasarjaa nimeltä Little Britain. Sarjassa on hahmo nimeltä Andy Pipkin. Ehdotin, että Andyhän olisi hyvä koiran nimi, johon toinen puoli tokaisi, että miksei koirasta saman tien voi tulla Pipkin. Ja ever since meillä ei puhuttu, että kun meille tulee koira, vaan siitä kun meille tulee Pipkin. Puolustukseksemme todettakoon, että muuten ko. roolihahmolla ei ole mitään tekemistä koiran kanssa, eli ei ole millään lailla esikuvana :). Nimi meinasi kyllä muuttua ihan viime metreillä, mutta Pipkin siitä koirasta sitten kuitenkin tuli, joten se niistä muista nimistä.

Pipkin oli tasan 8 viikkoa, kun kotiin Espooseen saapui, eli lähes 6 viikkoa on yhteiseloa jo kertynyt. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hirveän nopeasti ja pentu kasvanut jo kovin isoksi, mutta toisaalta taas tuntuu, että ainahan se meillä on ollut. Pipkin on ollut alusta saakka varsin reipas eikä aikaakaan kun pieni poika oli jo asettunut taloksi ja tutustunut uuden laumansa jäseniin.

Yhteiselo on sujunut suuremmitta ongelmitta. Pennulla on tietysti pennun metkut, mutta pakko sanoa, että yllättävän helpolla ollaan päästy ja Pipkin on kyllä melkoisen kiltti. Ainoa "ongelma" oli aluksi yksinoleminen. Pipkinin oli tarkoitus viettää päivät keittiössä yksinollessaan, mutta hänpä ei siihen oikein suostunut.. Tässä kohtaa on pakko katsoa peiliin ja todeta, että olisin varmasti voinut itse aloittaa yksioloharjoitukset aiemmin ja hieman erilailla. Saatiin lainaan erikoiskorkea pentuportti, joka asennettiin keittiön oviaukkoon. Äkkiä pieni mies keksi, että kun hyppii tarpeeksi kauan porttia vasten, se kaatuu. Keittiöstä pois päästyään oli ihan tyytyväinen ja odotteli olohuoneessa tai eteisessä, kun tultiin kotiin. Noh, sittenhän me oltiin olevinamme todella fiksuja ja käännettiin iso kuljetusboksi (joka oli keittiössä totuttelua varten) portin eteen, ettei Pipkin pysty hyppimään porttia vasten. Lopputulos: Pipkin tuli portin yli.. Nyt harmittaa, ettei ollut videokameraa kuvaamassa kyseistä tapahtumaa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten ihmeessä pieni pentu on saanut itsensä kammettua ensin kuljetusboksin päälle ja siitä vielä portin yli. Luojan kiitos, kaikki neljä tassua oli vielä tallella. Yritettiin, että ei saa puruluita syödä kuin yksin ollessaan ja saa herkun aina, kun jää yksin, mutta ei, ei auttanut.

Päätettiin vaihtaa suunnitelmaa ja siirtää Pipkin makuuhuoneeseen, jossa on meidän kanssa myös yöt. Ensin meillä ei ollut sopivaa porttia, mutta pienillä virityksillä saatiin oven eteen este. Sinne jäi ihan kiltisti jotain herkkua nakertelemaan ja hiljaista oli kun kotiin meni. Kerran on tullut makkarista ulos, mutta tästä ihan itseäni syyttäminen. Näky ensin säikäytti, että mitä ihmettä täällä on tehty, mutta päästyäni tilanteen tasalle, vahingot olivatkin melko pienet. Nätisti oli käyty hesarin päällä pissalla ja vasta sen jälkeen otettu hesari käsittelyyn ja revitty pieniksi paloiksi olohuoneen matolle. Eteisen tuolilta oli keploteltu jokunen mainos ja tyhjä muovipullo. Siinä "vahingot". Sittemmin saatiin portti hankittua ja päivät menneet hyvin. Tosin eihän me olla kuuntelemassa, että kiljuuko Pipkin kuinka paljon pitkin päivää, mutta jäljistä päätellen on kyllä ihan rauhassa. Hyvä niin.

Sisäsiisteyden kanssa olen jo alunperin varautunut siihen, että meillä sen opettelu kestää ehkä normaali pidempään. Me kun asutaan kerrostalon kolmannessa kerroksessa ja hissiä ei ole. Kyllähän sitä vielä rappusia kipittää, mutta ennen kuin on takki ja kengät ja muut systeemit itsellä päällä, niin hätä meni jo. Tosi nätisti Pipkin kyllä pissaa paperille, mitä nyt välillä menee vähän sinne päin ja toki joitakin vahinkoja välillä sattuu, mutta kuitenkin. Isommat hädät tehdään ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ulos. Eli eiköhän me tässäkin asiassa edetä, kunhan ilmat paranee ja alkaa pienellä miehellä mennä tämäkin asia paremmin jakeluun.

Viime viikolla alkoi pentukurssi. Kotona ollaan treenattu istumista, maahan menoa, kosketusalustaa tms. Nätisti osaa jo odottaa ruokakuppia ja ulko-ovellakin istuudutaan ennen kuin ulos/sisälle pääsee. Hihnassa vetämättä kulkemisessa ja ihmisten/koirien/ ja muiden olentojen ohittamisessa on vielä harjoiteltavaa. Pipkin kyllä oppii hurjan nopeasti ja suurin haaste varmastikin tulee olemaan se, että minä osaan kouluttaa. Pentukurssi ei siis ole pelkästään Pipkiniä varten, vaan myös minun kouluttamiseeni :).

Uusiin paikkoihin ja asioihin ollaan yritetty tutustua mahdollisimman paljon. Se on suhteellisen helppoa, koska Pipkin on todella reipas ja sosiaalinen sekä ihmisten että toisten koirien suhteen. Julkisilla matkustaminen sujuu jo hyvin. Kovin vaan kun on utelias, niin kaikki paikat pitää ensin tutkia ennen kuin voi keskittyä matkustamiseen. Uudet ihmiset ei tosiaan aiheuta muuta kuin vaan innostusta. Toiset koirat myös on kivoja, sisaruksia ollaan jonkin verran nähty ja lähialueelta muutamia kivoja koirakavereita saatu, joiden kanssa leikit sujuu mukavasti.

Tulevaisuuden suunnitelmia ei vielä ole lukkoon lyöty. Katsotaan rauhassa mitä meistä tulee ja mikä kiinnostaa sekä minua että Pipkiniä. Ollaan keväämmällä menossa järjestetylle kurssille, jossa kokeillaan eri lajeja (toko, agility, rally-toko, näyttely ja jäljestys). Näyttelyt ei (ainakaan tässä vaiheessa) ole se minun juttu, mutta mielelläni annan Pipkinin kasvattajan mukaan, jos ja kun haluaa sen mukaansa ottaa. Keväälle onkin ainakin alustavasti jo sovittu pari pentunäyttelyä. Tällä hetkellä toko ja pk-lajeista ainakin jäljestys vaikuttaisi meille sopivilta, mutta katsotaan tosiaan ihan rauhassa, että mihin suuntaudutaan. Onneksi ei ole vielä mikään kiire päättää mitään.