Jaiks, kun on aika taas hurahtanut ja kirjoittelut jääneet vähän väliin.

Pipkinistä on tullut jo ihan ison koiran näköinen. Ja kohta kokoinenkin, ihan huisia vauhtia venyy. Tajusin vasta itsekin, kun joku huomautti, että turkki sille on kasvanut myös. Pesin Pipkinin viime viikonloppuna ja siitä tuli ihan paksukaisen näköinen, kun turkki sai hieman ilmavuutta. Näytti siltä kuin Pipkinillä olisi ollut jääkiekkohousut jalassa :). Mutta alkaa tosiaan olla jo ihan kunnolla sitä tavaraa ja harjausta, etenkin villahousujen osalta, pitäis alkaa harjoittamaan hieman useammin.

Aika tuntuu jotenkin olevan niin kortilla, että kotitreenit on jäänyt aika vähäiselle. Toki ulkomaailmassa tulee treenattua erinäisiä asioita päivittäin, eli treenit tulee kuin itsekseen. Onneksi nyt alkaa aika ahkerasti olla erinäisiä kursseja ja treenejä (siksihän se vähän kiirettä pitääkin), joten ei niin haittaa vaikkei kotona ylimääräistä aikaa olekaan. Pentukurssi oli ja meni, paljon opittiin ja saatiin vinkkejä jatkotreenejä varten. Pari kertaa ollaan käyty arkitottiskurssilla, jossa jonkin verran samoja asioita kuin pentukurssilla, mutta eipä tuo haittaa. Maanantaina alkoi kurssi, jossa tutustutaan eri koiralajeihin ja maanantaina aloitettiin tokolla. Sitten alkais kohta vielä agility ja kasvattajan johdolla muiden pentujen kanssa toko. Eli eiköhän tässä treenattua tule ihan urakalla :) Ja sitten vielä kun nälkä kasvaa syödessä, niin mieli tekis ilmoittautua ties vaikka mihin. Koitetaan nyt kuitenkin malttaa mennä näillä treeneillä hetki. Yritän muistuttaa itseäni, että mikään kiire ei mihinkään ole ja Pipkin on vielä kovin pieni, eli kapasiteetti oppimiselle on vielä rajallinen.

Jos omistaisin tyhmän pennun, niin tuskin olisin näin innoissani. Mutta kun hihnan toisessa päässä sattuu olemaan suhteellisen nopeasti oppiva pikku kaveri, niin pakko yrittää hillitä itseäni :).

Viime lauantaina oli Suomen bordercollie ja australian kelpie yhdistyksen järjestämä Match Show. Eli epävirrallinen näyttely, mutta tarkoituksena olikin, että mennään keräämään kokemusta ja katsomaan kuinka kehässä pitää käyttäytyä. Pipkin mukaan luettuna sisaruksia oli paikalla viisi, kolme veljestä ja pari siskoa. Keli oli aika kamala, kylmä tuuli ja sen verran märkää, että koira oli aivan kurainen. Hertken jo mietin voiko sitä kehään edes viedä niin kuraisena. Olin varautunut, että joudun itse Pipkinin kanssa kehään, mutta pääsinkin pälkähästä, kun kasvattaja meni mun puolesta. Pipkin oli pääsiäisenä pari päivää heillä hoidossa ja olivat hieman harjoitelleet näyttelyitä varten. Itku meinas tulla jo heti ensimmäisessä kehässä, kun oli niin ylpeä Pipkinistä, kun käyttäytyi niin hienosti! En varmaan voi jatkossa lähteä mukaan, kun vaan itken kehän laidalla :) Ensimmäisestä kehästä tuli sininen nauha boucheronia vastaan (oli muistaakseni boucheron.. keskityin niin omaan koiraan, etten enää muista kuka oli vastassa..). Varauduin jo viemään Pipkinin itse sinisten kehään, jos Savu-siskokin olisi saanut sinisen. Savu pääsi punaiseen kehään, joten seisoin kehän laidalla ja vaihdettiin kasvattajan kanssa koiria lennosta kehään.

Yksi sisko ja yksi veli sai punaiset nauhat ja sinisissä kisasi Pipkinin lisäksi myös yksi sisko ja veli. Kuinka ollakaan Pipkin voitti sinisten kehän!! Siinä vaiheessa taisi kyllä viimeistän tippa tulla silmään :) Muut lähtivät tässä vaiheessa kotiin ja me jäätiin palelemaan ja odottomaan Best In Show kehää. BIS kehässä oli 10 koirakkoa ja Pipkin pääsi sijalle 7. Melkoisen hienosti 4, 5kk vanhalta ensikertalaiselta!

Helatorstaina on seuraava epävirallinen pentunäyttely Helsingissä ja kesäkuussa olisi tarkoitus osallistua ensimmäiseen "oikeeseen" näyttelyyn. Katsotaan kuinka meidän siellä käy :)