Keväällä/alku kesästä pentuagilitykurssin ohjaajamme huomasi, että Pipkin liikkuu huomattavasti jäykemmin toiseen suuntaan. Olin kyllä itsekin huomannut asian, mutta ajattelin vain, että no se nyt on jäykempi toiselta puolen. Kouluttaja, joka on myös koirahieroja, tuumasi, että katsotaan kuitenkin kroppa tarkemmin läpi, ettei mitään vakavampaa löydy mikä estäisi treenamisen. Hyvä niin, sillä toinen polvi oli hieman ulkokierrossa ja jumituksia löytyi muualtakin. Ei kuitenkaan onneksi mitään sen vakavampaa ja tilannetta seurattiin parin viikon välein samalla kun oli treenit. Juhannuksen jälkeen käytiin hierojalla ihan varta vasten, mikä oli hyvä, sillä Pipkin oli juuri viikko pari aiemmin päräyttänyt puistossa päin penkkiä. Törmäyksen johdosta niskassa ja oikean puoleisessa olkavarressa oli melkoista jäykkyyttä. Paikat saatiin onneksi käsittelyllä kuntoon ja samoin takajalan ja polven asentoa saatiin kohdilleen. Silloin hieroja sanoikin, että toivottavasti kerta riitti, mutta seurataan tilannetta.

Viime aikoina pientä jäykkyyttä etenkin takapäässä ollut havaittavissa (kasvattajakin tästä mainitsi Turun näyttelyn jälkeen), joten ajattelin hierojan varata. Pipkin on välillä varsinainen kaahottaja, joten ei sinänsä mikään ihme, jos kroppa välillä jumittaa.. Varasin ajan samalle hierojalle, joka aiemminkin on Pipkinin käsitellyt, koska tuntee jo meidät.
Maanantaina siis suhattiin Pipkinin kanssa hierontaan. Etupäässä pientä jumitusta, mutta varsinaiset jumitukset olivat nimen omaan lannerangan alueella, josta heijastaa takaraajoihin. Oli puhetta, että vaikuttaa varmasti siis takapään liikkuvuuteen tai siis liikkumattomuuteen tässä tapauksessa. Pipkinin tähän astisissa näyttelyarvosteluissa taitaa kaikissa lukea, että liikkuu ahtaasti takaa, mikä osaltaan voisi olla selitettävissä tällä. Tuskin tämä rakenteellinen seikka kokonaan hieronnalla ratkeaa (isänsä taitaa olla aika samanlainen), mutta jos hieronnalla liikettä saa auki, niin mikä jottei.
Olikin puhetta, että voisin viedä Pipkinin vielä ennen marraskuun Jyväskylän näyttelyä käsiteltäväksi.

Marraskuun lopulla olen itse menossa koirahierontakurssille, josta toivottavasti saadaan hyviä ohjeita ylläpitävään kotihierontaan. Oppisin asian varmaan ihan kirjasta lukemallakin, ihmisten hieronnasta kun on ihan virallinen koulutuskin. Mutta en ole sen tyylinen, että jaksaisin itsekseni tuollaista opetella, varsinkin kun on kuitenkin elävä olento kohteena. Väärillä käsittelyillä kun voi kuitenkin tehdä enemmän hallaa. Uskoisin myös, että kun saan näppituntuman koirahierontaan, löydän mahdolliset pahemmat jumitukset helpommin ja osaan tarvittaessa viedä koiran ammattilaiselle käsiteltäväksi.
On mielestäni pieni raha käyttää koira käsiteltävänä muutaman kerran vuodessa, jos ja kun sillä voidaan saada kroppa auki ja ehkäistä siten pahempia jumituksia ja niistä aiheutuvia vikoja, etenkin aktiivisesti harrastavilla koirilla. Varsinkaan, kun nuo karvanaamat eivät suoraan kerro, jos jostain kohtaa tekee hieman tiukkaa.

Tiistaina oltiin ensimmäistä kertaa Agimestan kimppatreeneissä. Treenaamassa käyvät 6/7 Quicket pentua ja muutama muu kasvattajan tuttu bordercollien omistaja. Osa, kuten mekin, treenaa joka toinen tiistai ja osa joka viikko. Arvatenkin ensimmäinen kerta meni taas aikamoisessa kaahotuksessa ja varsinainen treenaminen jäi vähän vähemmälle. Pipkinille näyttää olevan tosi vaikeaa keskittyä, jos on uusi paikka ja paljon tuttuja. Jos on uusi paikka ja vieraita, ei ongelmia. Eiköhän keskittyminen taas parane jatkossa, kun huomaa, että töitä tänne tultiin tekemään eikä riehumaan. Pitäisi hommata Pipkinille myös erillinen treenipanta ja -hihna, jotta oppisi erottamaan milloin ollaan töissä ja milloin pitää muuten vaan koittaa käyttäytyä. Treeneistä ei tosiaan sen kummempaa mainittavaa, koitetaan ensi kerralla päästä jo jotain tekemäänkin.

Keskiviikon tokotreeneissä otettiin liikkeestä istumista sekä kosketusalustaa. Kosketusalustaa tarkoitus käyttää myöhemmin muun muassa ruudun opettamiseen. Pipkinin kanssa ollaan kosketusalustaa jo treenattu, eli alettiin vaatia kestoa. Se olikin jo vähän hankalampaa.. Pipkin tekee osaamansa asian sata lasissa ja jos ei heti tule palkkaa, niin herne menee hyvin herkästi nenään ja/tai sitten aletaan tarjoamaan kaikkea muuta. Myös minun pitäisi tässä olla kyllä nopeampi, eli palkata nopeammin sinne alustalle, kun ne tassut vielä siellä on. Ehkä treenaamme tätä kotona ilman häiriöitä, jospa sitä kestoa sillä saataisiin. Lopuksi vielä otettiin parit luoksepäästävyydet. Toisella kierroksella kouluttaja laittoi hupun päähän ja käveli hieman kumarassa, en ainakaan huomannut, että Pipkin olisi reagoinut yhtään enempää tähän "outoon" tulijaan.

Viikonlopuksi ei sovittua tekemistä ole kuin sunnuntain agitreenit, joten metsälenkkiä ja kotitreeniä meillä ohjelmassa.