Viikko taas vierähtänyt vauhdilla. Piti ihan miettiä, että mitäs sitä oikein onkaan viikossa kerennyt tapahtua.

Viime viikonloppuna Pipkin oli yökylässä "kummitätinsä" luona, kun me oltiin juhlistamassa ystävien hääjuhlaa. Ystäväni Jenni asuu melkein meidän naapurissa ja on aika paljon Pipkinin kanssa kerennyt jo viettää aikaa, joten hyvillä mielin Pipkin hoitoon jätettiin. Parin viikon päästä olisi tarkoitus, että Pipkin jälleen yökyläilisi Jennin luona, joten siksi nyt ikään kuin testasimme kuinka tuo sujuu. Ja hyvinhän se oli mennyt. Pipkinin mielestä varmaan oikein kivasti, kun sai nukkua futonilla Jennin vieressä. Kotona, kun heti häädetään lattialle, jos ihan vähän vaan kävisi moikkamaassa sängyssä.

Alku viikko meni hieman hiljaiselossa, kun itse olin flunssassa, joten jäi ulkoilut melko lyhyiksi. Keskiviikkona oli onneksi taas järjestetty pentujen leikkitunti, jossa Pipkinkin pääsi painimaan kunnolla. Mentiin hieman myöhässä ja täysi tohinahan siellä oli päällä. Alkuun Pipkin pakeni häntä koipien välissä penkin alle, kun leikkikavereita oli heti kimpussa monta. Ei yleensä arkaile ja ihmettelinkin, että mistäs moinen. Sitten kun menin perässä ja silitin sitä, niin varmaan tajusi, ettei se äippä mihinkään hävinnytkään ja tännehän tultiin leikkimään. Löysivät taas (ollaan siis tavattu pari kertaa aiemminkin) bokseritytön kanssa toisensa ja leikistä ei meinannut loppua tulla. Olivat huvittavan näköisiä, kun meinasi jo väsy iskeä, mutta kun ei malttanut lopettaa. Molemmat makasi lattialla vastakkain ja läpsi ja louskutti hampaitaan, kun eivät jaksaneet seisoen painia :). Kyllä maistui uni kuolasta märälle kaverille kotiin päästyämme.

Leikkitunti on eräällä eläinlääkäriasemalla, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja punnitsin Pipkinin. 15 viikon iässä painoa oli 10,6 kg. Säkäkorkeuden yritin heiluvalta kaverilta mitata ja se oli kutakuinkin 38 cm tai jotain sinne päin... Pipkin on mielestäni ihan sopivassa kunnossa, ei liian laiha eikä liian pullea, mutta silti ihmettelen, että mihin se sitä massaa kerää. Muiden sisarusten mittoja en tarkemmin tiedä, mutta yksi veljistä on muutaman sentin korkeampi ja paino huitelee silti samoissa lukemissa kuin Pipkinillä. Alusta saakka Pipkin on kyllä ollut matalampi ja hyvin eri mallinen kuin honkkeli-sisarukset. Eli ei kai tässä vaiheessa ainakaan syytä huoleen :)

Kotitreenejä ollaan pidetty pienimuotoisesti pitkin viikkoa. Harjoiteltu vähän lisää kosketusalustaa, maahan-istu yhdistelmää jne. Maahan meno ei aiemmin ole toiminut käskyn kanssa, joten sitä on treenattu ja nyt alkaa jo sujua. Tosin vielä menee välillä vähän sekaisin, että pitikö istua vai maata ja jos ei nami tule tarpeeksi nopeasti, niin koitetaan molempia. Paikallaoloa alettiin myös harjoittelemaan ja hyvinhän se sujuu. Ulkona opetellaan edelleen miten hihnassa käyttäydytään sekä tehdään ohitustreenejä. Ohittamisessa olin itse alussa hieman laiska ja annoin Pipkinin mennä moikkamaan kaikki ketkä halusi, joten töitä sillä saralla riittää. Ei tässäkään onneksi ihan metsässä olla, Pipkin alkaa aika nätisti ihmisen nähdessään ottamaan jo itse kontaktia muhun. Suurempi haaste on toiset koirat, pyöräilijät jne. Suht skarppina onneksi itse olen ulkoillessa ollut, eikä ole kuin pari kertaa käynyt niin, että P olisi päässyt poukkoilemaan. Jätä käsky toimii ulkona jo hyvin. Paitsi jos on joku tosi tosi ihana roska ja jos on irti. Kuulo taitaa olla kiinni siinä hihnassa ja sen kun nappaa irti, niin enää ei kuule.

Eilen pentukurssilla treenattiin luoksetuloa ja häiriöiden rauhassa katsomista. Luoksetulon alkutekijät Pipkin oppi noin kaksi päivää kotiintulon jälkeen, mutta totta kai ollaan sitä harjoiteltu koko ajan. Niin sanotuissa normaalioloissa luoksetulo sujuu pääsääntöisesti hyvin, mutta heti kun on häiriöitä, niin... Pari kertaa olen kyllä saanut jo kokea valtavan onnistumisen tunteen, kun Pipkin muiden koirien kanssa leikkiessään onkin tullut kutsusta luokse! Yhtenä iltana oltiin molemmat Pipkinin kanssa ulkona ja, koska koirapuisto oli tyhjä, tehtiin luoksetuloharjoituksia kahdestaan. Se toimi hyvin ja oli Pipkinin mielestä hirvittävän hauskaa! Häiriöiden katsominen pentukurssilla meni hienosti! Tarpeeksi kun oli nakkeja mukana, niin Pipkin hyvin nopeasti keksi mistä on kyse. Tämä oli hyvää harjoitusta ja positiivista oli, että olen tajunnut samaa "nami nenän eteen" taktiikkaa käyttää kotonakin muun muassa mopin kanssa. Vaatii treeniä, jotta hyvään lopputulokseen päästään, mutta valoa tunnelin päässä näkyy!

Pipkinillä on ollut ihana viikko, kun ei ole paljon joutunut yksin kotona olemaan. Itse olin flunssan kourissa pari päivää kotona ja Make on tehnyt tämän viikon yövuoroa, eli on ollut päivät kotona, vaikkakin on nukkunut. Hieman jännitti, että tuleeko nukkumisesta mitään, että kuinka Pipkin antaa päivällä nukkua, mutta melkoisen hienosti on mennyt. Yötkin on mennyt aikalailla nätisti, eli Pipkin on nätisti (ja hiljaa) leikkinyt ja touhunnut itsekseen ja tullut sitten takaisin nukkumaan. Yhtenä ainoana yönä jouduin käymään komentamassa, että ei ole soveliasta kiljua kerrostalossa keskellä yötä, tai milloinkaan..

Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että Pipkin alkaa olla meitä viisaampi. Ihan kuin se välillä aina miettisi, että miten saisin huijattua itselleni namin. Tyyliin "tiedän kyllä kuinka pitää käyttäytyä, mutta jos hieman toilailen ja sitten tottelen, niin saan herkkuja". Pitää alkaa itsekin olemaan tarkempana, että kuka huijaa ja ketä :)

Näillä eväin kohti viikonloppua :)